Košice

Oltiin syksyllä 2009 Slovakiassa, Kosicessa, koulun järjestämällä matkalla. Matkan tarkoituksena oli harjoitusyritysmessut, johon oppilaita tuli Slovakian naapurimaista. Me suomalaiset oltiin poikkeus. No, näin Kosicen eikä tarvitse enää uudestaan mennä. Onpahan tultu käytyä jossain, mihin ei tulisi lähdettyä omatoimisesti.

Lennettiin Budapestiin ja otettiin juna kohti määränpäätä. Etsittiin aika kauan meidän junaa ja lopulta tytöt lähtivät kyselemään lipunmyynnistä missä päin meidän raide on. Lippuvirkailija ei pahemmin puhunut englantia ja sopersi vaan jotain. Tytöt palasivat: "Se sanoi vaan lakko lakko lakko?!". Mikä helkkarin lakko?? Siellä mitään lakkoa ollut. Löydettiin meidän juna kahta minuuttia ennen kun se lähti. Mutta eipä päästy ihan helposti perille, meidän vaunussa ei toiminut lämmitys ja istuttiin takit ja pipot päällä. Vähän ennen perille pääsyä juna pysähtyy, opettajat istuvat ravintolavaunussa, konduktööri tulee huutaen (ei ainakaan englanniksi) paikalle, ottaa meidän laukkuja hyllyltä ja näyttää että ulos. No seistään ulkona, kamalassa myrskyssä, tiedottomina. Mitä helkkaria nyt tapahtuu? Menikö toi juna rikki? Pari ulkomaalaista matkustajaa oli yhtä hämillään kuin me. Vedettiin enemmän vaatetta päälle ja seistiin siellä tuulessa. Kohta taas sama konduktööri tuli huutaen meidän luokse ja osoitti ovea "in in in!!" No hypättiin ihan eri vaunuun, jossa lämmitys sentäs toimi. Vanha vaunu jäi rannalle ruikuttumaan, mikä lie siihen tuli.

                       





Me oltiin jo koulussa päästy valittamaan kuinka opettajat pääsevät viiden tähden hotelliin ja me oppilaat joudutaan olla jossain yhden tähden rotanloukussa. (Noloa, eihän me edes jouduttu maksamaan ku pari kymppiä koko reissusta). Mutta meidän oppilaiden hotelli osoittautuikin yllättävän kivaksi, meillä jopa oli Eevan ja Marian kanssa kaksi kerrosta.
 

Erityisesti tykkäsin noista ovista

Osallistuttiin johonkin seminaariin, joka pidettiin slovakiaksi....Kukaan ei puhunut englantia, jopa englannin opettaja oli muakin huonompi.

Koska Slovakian merkittävimmät vientituotteet ovat koneet, ajoneuvot, metallit, kemikaalit ja mineraalit sekä muovit, siksi oltiin käymässä jollain tehtaalla. Täälläkin saatiin esittelykierros slovakiaksi.

Marian ja Eevan ilmeistä voidaan päätellä meidän fiilikset

Meille tarjottiin paikallista ruokaa, joka oli kuulemma special ateria just for us.

No "me oltiin just syöty", joten oltiin niin täynnä ettei jaksettu kaikkea..

Meille oli myös suunniteltu kaupunkikierros, pääkatuun on panostettu.

Tän talon kohdalla pysähdyttiin ja kamalasti tuli selostusta, slovakiaksi. 

...mutta kun mentiin pääkadun ulkopuolelle, maisemat muuttui. Kaikki oli aikalailla rappeutunutta ja "huonosti" rakennettua. Todella ränsistynyttä.

Koko matkan pointtihan oli Harjoitusyritysmessut, meidän yritys tarjosi matkoja Lappiin. Hienoon punaiseen postilaatikkoon sai kirjoittaa joulupukille kirjeen ja viimeisenä päivänä arvoimme yhdelle onnekkaalle tuliaislahjan. Meidän tuliaslahja sisälsi muutaman Fazerin sinisen, Dumleja, salmiakkia, pipareita ja ym. pientä.

Viimeisenä iltana haluttiin Eevan kanssa lähteä juhlimaan. Löydettiin varmaan kaupungin ainut disko, keski-ikä oli siinä viidenkympin tienoilla..

Vaikka Kosice on Slovakian toisiksi suurin kaupunki ja asukkaita reilu 200 000, koko kaupunki hiljeni kuuden aikaan eikä ihmisiä näkynyt pääkadulla. Meidän hotelli sijaitsi ihan pääkadun tietämillä, joten eipä siinä sitten paljoa mihinkään liikuttu. Tosin, käytiin me jossain ostoskeskuksessa, joka oli bussimatkan päässä.

Palkat Slovakiassa on tajuttoman pienet, esim. englannin opettajan palkka on noin 500€/kk! Siellä työttömyysprosentti on Euroopan suurimpia, vuonna 2009 se oli jopa 12%.

Plussaa tällä matkalla oli hyvä matkaseura ja edullinen hintataso.